ÅIFK Granin ensimmäinen haaste kevään pudotuspeleissä

48 kautta ilman yhtäkään mitalia

GrIFK:ta vastaan pelaava ÅIFK on jo nyt saavuttanut pudotuspelipaikallaan parhaan sijoituksensa SM-liigassa sitten kevään 2015, jolloin se tuli viidenneksi pudottuaan Vantaan Atlakselle puolivälieristä tappioin 0-3. Sen jälkeen turkulaiset ovat löytyneet aina sarjataulukon sijoilta 7-8.

Jo kaudella 1944/45 ensiesiintymisensä pääsarjatasolla tehneellä ÅIFK:lla on hallussaan ennätys, josta se mielellään haluaisi jo päästä eroon. Seura on pelannut SM-tasolla pisimpään ilman ensimmäistäkään mitalisijaa.

Parhaimmillaan kanarialinnut ovat yltäneet neljänneksi keväällä 1965, 1973 ja 1975, sekä viimeksi 2004, kun se todella erikoisen kaksiosaisen pronssiottelun jälkeen sai katsoa miten pronssimitalit lähtivät Kauniaisiin HC Westin pelaajien kaulassa.

Täysin vailla menestystä turkulainen käsipallo ei sentään ole. Ensimmäinen Suomen mestari vuonna 1944 oli TPS, HC Dennis oli aikakaudellaan 1999-2005 joka vuosi mitaleilla saavuttaen kolme SM-kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Denniksen kadottua käsipallokartalta seuran toimintaa jatkoi HC Fenix, joka on viimeisin Turun käsipallomitalisti. Fenix oli hävijänänä kevään 2007 loppuottelusarjassa, josta Riihimäen Cocks voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa.

Liigan nuorin päävalmentaja

ÅIFK:ta valmentavasta 27-vuotiaasta Aku Kuusistosta tuli joukkueen pääkäskijä tammikuussa 2021, kun seura monotti kesken kauden Robin Karlssonin sivuun, ja Kuusisto nostettiin apuvalmentaja-maalivahti -tehtävistä vastuuseen. Avukseen Kuusisto sai Siuntiosta kokeneen Harry Wikströmin.

Tälle kaudelle ÅIFK sai kaksi vahvistusta, kun Kristian Jansson palasi Turkuun HIFK:sta ja maalivahti Markus Mattila siirtyi Paraisilta naapuriin. Tammikuussa joukkueeseen liittyi myös toinen aiemmin PIF:iä edustanut pelaaja, kun Pohjois-Makedonialainen sentteri Alexander Trenchevski saapui korvaamaan liigapelit jättäneen, ja pääkaupunkiseudulle töiden takia muuttaneen Oscar Berglundin paikan.

Andreas Nyströmiä ei voi jättää mainitsematta, kun puhutaan ÅIFK:sta. Alemman jatkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa 33-vuotias Nyström viimeisteli 1700. SM-maalinsa. Samassa ottelussa tasamaaleihin ylsivät myös Peik Sjöblom (500), sekä Eero Laine (100) ja Trenchevski (100).

GrIFK nousi jatkosarjassa mitaliehdokkaaksi

Runkosarjan neljäs sija toi Granille paikan ylempään jatkosarjaan, jossa se sijoittui lopulta kolmanneksi saalistettuaan kolme voittoa Cocksista ja viimeisessä ottelussaan kaatoi Dickenin. Kahdeksan sarjapistettä nosti GrIFK:n kolmanneksi, ja osoitti että puheet varmasta mitalikolmikosta voi tässä vaiheessa kautta unohtaa.

Keväällä 1999 Suomen mestaruutta juhlinut GrIFK on ollut viimeksi mitaleilla 2017, jolloin se voitti pronssiotteluissa SIF:n. Hopealla Grani on ollut neljästi (1992, 1996, 1998 ja 2000) ja pronssilla kaikkiaan viisi kertaa (1993, 1994, 1995, 1997 ja 2017).

GrIFK:n pelin perusta on ollut Mikael Källmanin komennossa aina vahva puolustuspeli, joka on nyt löytänyt lisävahvuutta ÅIFK:sta Graniin viime kaudella siirtyneestä Kalle Kankaanpäästä, ja sen taakse Patrik Roslanderista erinomaisen maalivahtiparin Atte Pakariselle. HC Westissä saavutettujen kahden Suomen mestaruuden jälkeen Dickeniin siirtynyt, ja sieltä kesällä GrIFK:hon tullut 35-vuotias Roslander on jatkosarjojen jälkeen liigan maalivahtien torjuntatilaston kärkipaikalla.

Kokenut kolmikko Fredrik Forss, Richard Sundberg ja Miro Koljonen on pelannut vahvasti erityisesti puolustussuuntaan. Hyökkäyspäässä ykköstykki on ensi kaudeksi Ruotsin liigaan siirtyvä Robin Granlund, jonka kanssa SIF:stä täksi kaudeksi tullut Carl Weurlander muodostavat tehokkaan kaksoistornin.

Granlund oli sekä runko- että ylemmän jatkosarjan kolmanneksi tehokkain pelaaja 94 ja 48 maalillaan. Jatkosarjassa hänen takanaan löytyvä laaja ja huipputasainen ryhmä – Weurlander ja Jere Kantee (24), Forss (22), Kankaanpää (20), Patrik Lång (19), Sundberg ja Alexander Qvist (18) sekä ensimmäistä liigakauttaan pelaava Fredrik von Troil (15) – osoittaa joukkueen leveyden ja laadun.

Puolivälierät paras viidestä

ÅIFK sijoittui kuluvan kauden runkosarjassa seitsemänneksi saavutettuaan 14 ottelustaan kolme kotivoittoa (HIFK, HC Tallinn ja SIF). Alemmassa jatkosarjassa turkulaiset tuplasivat kauden pistesaldonsa voitettuaan kotonaan sekä HIFK:n että SIF:n toistamiseen. Kauden ainoan vierasvoittonsa se haki Siuntiosta maaliskuun alussa.

GrIFK ja ÅIFK ovat kohdanneet tällä kaudella toisensa kahdesti, molemmat runkosarjassa. Grani voitti marraskuussa Turussa pelatun ottelun 27-34 ja oli joulukuussa Luolassa parempi maalein 35-22.

Hienoisena ennakkosuosikkina pariin lähtevä GrIFK aloittaa tiiviissä tahdissa pelattavan ottelusarjan kotipelillä. Keskiviikon ottelu alkaa Luolassa kello 19:00. Toinen kotiottelu pelataan sunnuntaina 3.4. kello 18:00.

Toreniuksen linjan bussi vie joukkueen Turkuun aprillipäivänä, ja mikäli ottelusarja ei kolmen ottelun jälkeen ole vielä valmis, myös keskiviikkona 6.4. Mahdollinen viides ottelu pelataan lauantaina 9.4. Luolassa.

Välieräparit jatkosarjan sijoitusten mukaan

23.4. alkavien välierien otteluparit muotoutuvat jatkosarjojen sijoitusten mukaan siten, että sarjan voittanut BK-46 saa vastaansa välieriin selviytyvistä joukkueista jatkosarjoissa heikoimmin sijoittuneen. Tämä estää GrIFK:n osumisen karjaalaisten vastustajaksi.

Mikäli GrIFK jatkaa neljän parhaan joukkoon, se kohtaa välierissä varmuudella Dickenin ja BK:ta vastaan asettuu tuolloin voittaja otteluparista Cocks-HIFK. Jos taas jatkaja on ÅIFK, nähdään välierissä otteluparina BK-46-ÅIFK.