Källman: “Sääntömuutokset kehittäneet käsipalloa”
Suomalaisen urheilun Hall of Fameen valittu Mikael Källman kehuu käsipallon muuttuneen omista aktiiviajoistaan edukseen. GrIFK:ta valmentavan legendan mukaan sääntömuutokset ovat tehneet pelistä vauhdikkaampaa ja otteluista mielenkiintoisempia seurata.
“Olihan se suoraan sanoen välillä aivan törkeää pelata noina aikoina kun mistään ei saanut mitään. Teko josta nyt saa suoran punaisen, olisi silloin saanut toistua monta kertaa eikä edes varoitusta olisi tullut, että kyllähän peli on puhdistunut todella paljon.”
1980- ja -90-luvuilla otteluissa kaksiminuuttisia tuomittiin vähän ja suoria punaisia aniharvoin.
“Vastustajalta sai ottaa vauhdin pois repimällä ja roikkumalla mielin määrin. Nyt et saa tehdä juuri mitään, mutta se on aivan oikein. Kun ei vauhtia saa ottaa pois noilla keinoilla niin nykykäsipallo on paljon vauhdikkaampaa ja kivempaa katsoa.”
Yksilöosaaminen vs joukkuepeli
Källman analysoi SG Wallau/Massenheimin voittaneen 1992 ja 1993 Bundesliigan varsin yksinkertaisella taktiikalla, joka perustui pelaajien yksilöosaamiseen. Vertailukohdaksi hän nostaa Ruotsin maajoukkueen, joka toi pelaamiseen kollektiivisuuden. Molemmilla pelitavoilla saattoi pärjätä: Ruotsi oli mitaleilla jokaisissa EM-, MM- ja olympiakisoissa vuoden 1990 maailmanmestaruudesta vuoden 2002 Euroopan mestaruuteen.
“Jos nyt puhutaan Wallausta ja silloisesta käsipallosta niin Ruotsi jylläsi pelaamalla kollektiivisesti joukkueena käyttämällä laitojen ristiinajoja ynnä muuta. He halusivat hyökätä todella leveällä koska heillä ei ollut yksilöitä jotka pystyisivät ratkaisemaan otteluita. Heidän oli pakko tehdä se joukkueena, ja olihan se valtavan hieno joukkue.“
“Me pelattiin täysin toisella lailla Wallaun kanssa. Rakennettiin 1v1 ja 2v2 -tilanteita, eli aika jugoslavialaista käsipalloa. Meillä olikin valmentajana Velimir Kljaić, joka sitten myöhemmin voitti Kroatian kanssa Olympiakultaa. Hän oli meillä neljä vuotta. Meitä vastaan oli vaikea pelata kun meillä ei niin suoranaisesti ollut varsinaista pelitaktiikkaa, vaan me rakennettiin muutamilla yksinkertaisilla aloituksilla paikkoja, jotka perustui pelaajien vahvuuksiin. Pystyttiin ratkaisemaan tilanteet henkilökohtaisella tasolla.”
“Pelaajat nyt paikkakohtaisesti monipuolisempia”
Tämän päivän käsipallo on Källmanin mukaan tullut jälleen lähemmäksi kohti “jugge-peliä”, koska nykypelaajien osaamistaso mahdollistaa sen.
“Enää ei jauheta laitaristejä vaan tilanteet rakennetaan ja ratkaistaan yksi yhtä vastaan tai kaksi vastaan kaksi – pakki sentterin kanssa tai kaksi ysimetristä keskenään, tai muuta vastaavaa. ”
“Kun minä aikanaan lähdin Saksaan keskirakentaja oli keskirakentaja ja laitapakit oli heittäjiä. Ja jos laituri nyt joskus joutui menemään viivalle niin eihän sillä oikeasti ollut mitään asiaa sinne. Tänä päivänä laiturit osaa pelata viivaa ainakin kansainvälisesti todella hyvin. Eli kyllä yksilöt on tänä päivänä paikkakohtaisesti monipuolisempia ja fyysisesti kehittyneempiä kuin siihen aikaan.”
“Sääntömuutokset lisänneet pelin kiinnostavuutta”
Källman kehuu sääntömuutoksia, joiden ansiosta peli on nykyisin aiempaa mielenkiintoisempaa seurata. Esimerkiksi hän nostaa säännön joka sallii maalivahdin helpomman vaihtamisen kenttäpelaajaan.
“Pelaaminen kuudella viittä vastaan on muuttunut. Ennen oli se liivijuttu mutta nyt saa kuka vaan tulla vaihtoon – ja hyvä näin, se on aivan oikein ja oikeaan suuntaan. Ja seitsemällä kuutta vastaan peliähän ei ollut ennen, eihän sitä saanut edes tehdä.“
Omaa valmennusosaamistaan Källman pitää yllä osallistumalla koulutuksiin sekä seuraamalla kansainvälistä käsipalloa.
“Pyrin käymään koulutuksissa – viimeksi kävin kursseilla Ruotsissa, ja katson telkkarista pelejä valtavasti. Erityisesti Mestarien liigaa ja Bundesliigaa sekä tottakai arvokisoja, niitä seuraamalla omakin osaaminen päivittyy. Näkee mikä on muuttunut ja millä tavalla, onko tullut jotain uusia piirteitä ja uusia juttuja joita voisi käyttää oman joukkueen kanssa.”
